”Moni ajattelee, että meidän kunnassa ei syrjitä yhtäkään lasta – eikö tosiaan? Mistä tiedätte? Syrjintää on monenlaista, eikä sen kaikkia muotoja ole helppo nähdä tai tunnistaa. Kaikenlainen syrjintä kuitenkin vahingoittaa kohteena olevaa lasta tai nuorta. Siksi on tärkeää miettiä, kuinka kunta varmistaa kaikkien lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden ja muuttuu mahdollistavaksi kunnaksi.”
UNICEF 2022
Meidänkin kunnassamme elää lapsia ja nuoria, jotka kokevat joutuneensa perusteettomasti muita huonompaan asemaan. Heidän kokemuksensa on tosi. Heidän tilanteensa on tosi. Näillä lapsilla ja nuorilla voi olla vamma, sairaus tai muu toimintarajoite. He voivat olla ulkomailla syntyneitä. He voivat asua sijaisperheessä, perhekodissa tai laitoksessa. Näistä lapsista ja nuorista 40 prosenttia on kokenut syrjivää kohtelua. Sekä koulussa että vapaa-aikana heidän mahdollisuutensa hyvään elämään ovat heikommat kuin muilla.
Lapsi voi olla köyhästä perheestä. Hänellä voi olla sateenkaariperhe tai hän itse kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Hän voi kuulua etniseen vähemmistöön tai hänen kielitaitonsa ei riitä vuorovaikutukseen perheen ulkopuolella. Hänen kokemuksensa muita huonommasta asemasta voi liittyä myös uskontoon, vakaumukseen tai omiin tai läheisten mielipiteisiin.
Näin on, mutta näin ei kuulu olla. Näin ei saa olla. Lapsi on aina ensisijaisesti lapsi, yksilö ja oma itsensä – ei minkään ryhmän, ominaisuuden tai elämäntilanteen edustaja.