Lapsuus on ihmisen kehityksessä korvaamattoman tärkeä vaihe. Se on samalla koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kestävyyden pohja. Siksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa aina arvioimaan lapsen etua ja antamaan sille päätösharkinnassa etusijan. Lapsen etu muodostuu kaikkien lapsen oikeuksien kokonaisuudesta.
Lapsen etuun ja lapsen oikeuksien toteutumiseen liittyy olennaisena osana lapsivaikutusten arviointi, jonka tarkoituksena on varmistaa, että lapsen etua harkitaan kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa.
Päätökset voivat koskea esimerkiksi lainsäädäntöä, budjettia tai politiikka- ja toimenpideohjelmia. Arvioinnin kohteena olevat vaikutukset voivat olla suoria tai välillisiä. Vaikutusten arviointi voi kohdistua lapsiin yleisesti tai jos päätöksenteko koskee esimerkiksi tiettyä lapsiryhmää, on arvioitava päätöksen vaikutuksia juuri kyseisen lapsiryhmän osalta. Arvioinnin kohteena tulee olla toimien sekä lyhyen, keskipitkän että pitkän aikavälin vaikutukset lapsiin. Vaikutusten arviointi mahdollistaa eri vaihtoehtojen vertailun ja parhaan ratkaisun löytämisen.
Lapsivaikutusten arviointi tulee ymmärtää prosessiluonteisena, jolloin eri vaiheissa tehdyt arvioinnit täydentävät toisiaan. Lapsivaikutusten arviointi voidaan tehdä kolmessa vaiheessa: ennakkoarviointina, prosessiarviointina ja seuranta-arviointina. Ennakkoarvioinnilla tarkoitetaan suunnitteilla olevien päätösten, toimepiteiden tai ohjelmien vaikutusten arviointia ennen niiden toteuttamista. Prosessiarvioinnissa vaikutuksia ja toimeenpanoa analysoidaan päätöksen tai toimenpiteen toteutuksen yhteydessä. Seuranta-arviointi tarkoittaa aikaisemmin tehdyn päätöksen, toimenpiteen tai ohjelman vaikutusten seurantaa. Tarkastelun kohteena ovat sekä välittömät että välilliset vaikutukset.
Lapsivaikutusten arvioinnissa keskeistä on, että siinä otetaan huomioon lasten ja nuorten oma näkökulma aikuisten näkökulman lisäksi. Lapset ja nuoret tulisi ottaa mukaan jo heitä koskevien uudistusten ja päätösten suunnitteluvaiheessa.
Erityisen tärkeää on muistaa myös haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat lapset, kuten esim. toimintarajoitteiset, vähemmistöön kuuluvat, kodin ulkopuolelle sijoitetut, väkivaltaa tai kaltoinkohtelua kokenee lapset. Kaikki lapset eivät aloita samalta viivalta. Moni tarvitsee viivalle päästäkseen tukea tai esteiden poistamista. Näissä tapauksissa myönteinen erityiskohtelu on sallittua ja suotavaa.