Asumisterveysvalvontaan kuuluvat asuntojen, päivähoito- ja koulutilojen, oppilaitosten, lastenkotien, vanhainkotien ja muiden vastaavien julkisten tilojen terveydelliset olosuhteet. Terveydensuojelulain (763/1994) mukaan asunnon ja muun sisätilan sisäilman tulee olla puhdasta eivätkä lämpötila, kosteus, melu, ilmanvaihto, valo, säteily, mikrobit ja muut vastaavat tekijät saa aiheuttaa terveyshaittaa asunnossa tai sisätilassa oleskeleville. Terveydellisten olojen valvontaa varten on laadittu nk. asumisterveysasetus (545/2015). Samassa asetuksessa on säädetty myös ulkopuolisen asiantuntijan pätevyysvaatimuksista.
Terveyshaitan selvittäminen
Epäiltäessä, että asunnossa on terveyshaitta, esimerkiksi kosteus- tai homevaurioita, on aina ensin otettava yhteyttä kiinteistön omistajaan tai tämän edustajaan (taloyhtiön isännöitsijä, hallituksen puheenjohtaja, vuokraisäntä), joka vastaa rakennuksen huollosta ja on velvollinen selvittämään ongelman syytä ja korjaamaan mahdolliset epäkohdat. Esimerkiksi kosteusvauriot kannattaa korjata heti, ettei terveyshaittaa pääsisi syntymään. Asukkaan on myös hyvä huomioida, ettei itse toiminnallaan heikennä sisäilman laatua. Asukas voi ottaa yhteyttä terveydensuojeluviranomaiseen, jos asunnon omistaja ei perustelluista pyynnöistä huolimatta ryhdy tarvittaviin selvitys- ja korjaustoimiin.
Asunnontarkastuksia suorittaa paikallinen terveydensuojeluviranomainen. Terveydensuojeluviranomainen tarkastaa asunnon ja arvioi onko asunnossa mahdollisesti terveydensuojelulain mukaista terveyshaittaa aiheuttava olosuhde.
Ympäristöterveystarkastajat eivät tee sisäilman mikrobimäärityksiä eivätkä kuntotarkastuksia, jotka liittyvät asuntojen ostoon tai myyntiin.
Asunnontarkastus tehdään omistajan tai mahdollisen asukkaan pyynnöstä. Mikäli tarkastuksen pyytäjä asuu vuokralla tarkastettavassa kohteessa, tulee tarkastuksesta ilmoittaa vuokranantajalle ennen sen suorittamista. Asunnontarkastushakemus tulee toimittaa kirjallisena ympäristöpalveluun.
Maksuttomassa ensitarkastuksessa tehdään aistinvaraisia huomioita mm. sisäilman laadusta, näkyvistä vaurioista rakenteissa, lämpötilasta ja ilmanvaihdosta sekä tarvittaessa tehdään suuntaa-antavia pintakosteusmittauksia. Ympäristöterveystarkastaja antaa neuvoja ja kehottaa tarpeen vaatiessa kiinteistönomistajaa tekemään kattavampia tutkimuksia sekä poistamaan ja korjaamaan epäkohdat. Jos kehotusta ei noudateta, ympäristölautakunta voi määrätä omistajan suorittamaan toimenpiteet terveyshaitan poistamiseksi. Mahdollisten kosteus- tai homevaurioiden tarkempia jatkoselvityksiä ja -tutkimuksia varten kiinteistönomistajan on otettava yhteyttä sisäilmaongelmien selvitystyöhön erikoistuneeseen ulkopuoliseen asiantuntijaan.
Asunnontarkastushakemus löytyy oikealta, sivupalkista.
Ulkopuoliset asiantuntijat
Terveydensuojelulain 49 §:n mukaisesti ulkopuolinen asiantuntija tekee tarvittavat mittaukset, tutkimukset ja selvitykset terveyshaitan selvittämiseksi. Ulkopuolisen asiantuntijan pätevyysvaatimukset on esitetty asumisterveysasetuksen (545/2015) liitteessä 3.
Ulkopuoliseksi asiantuntijaksi hyväksytään rakennusterveysasiantuntija (RTA) taikka tiimi, joka koostuu sisäilma-asiantuntijasta (SISA) ja kosteusvaurion kuntotutkijasta (KVKT). Rakentamisen henkilösertifikaatit löytyvät sertifikaattihaku.fi
Fysikaaliset olot
Lämpötila ja kosteus
Asunnon lämpötilalla ja kosteudella on suuri merkitys asumisterveydessä. Asuinhuoneiden lämpötilan tulee olla vähintään +18, mutta ei saa kohota yli +26:n asteen, ellei mahdollinen kohoaminen johdu ulkoilman lämpöisyydestä. Normaaliolosuhteissa asuntojen huoneilman lämpötila koetaan hyväksi n. +21 – 22 asteessa.
Asuntojen sisäilman hyvänä suhteellisena kosteustasona pidetään talviaikaan 20-40 %. Liiallinen sisäilman kosteus näkyy yleensä kosteuden tiivistymisenä asunnon pintarakenteissa. Liian kuiva sisäilma puolestaan voi aiheuttaa limakalvojen ja ihon kuivumista.
Ilmanvaihto ja vetoisuus
Ilmanvaihdon tehtävänä on poistaa epäpuhtauksia sekä liiallista lämpöä sisäilmasta ja tuoda sopivassa suhteessa puhdasta ilmaa sisätiloihin. Mikäli ilmanvaihto toimii hyvin, sisätiloissa on raikas ilma ja esim. pesutilat kuivuvat vuorokaudessa käytön jälkeen. Jos kosteus tiivistyy pinnoille sisätiloissa ja ilma on ummehtuneen tuntuista sekä pahan hajuista, on mahdollista, että ilmanvaihto ei toimi odotetusti.
Vetoisuus johtuu yleensä rakennuksen ulkovaipan läpi kulkevasta kylmästä ilmavirrasta. Tyypillisiä vedonaiheuttajia on yleensä huonosti tiivistetyt ikkunat, suuret ikkunapinta-alat, huonosti tiivistetyt ovet ja ulkoseinässä olevat ulkoilmaventtiilit.
Melu
Melu on ääntä, joka koetaan epämiellyttävänä ja häiritsevänä. Melun häiritsevyyteen vaikuttavat melun syntymis- ja esiintymisolosuhteet.
Melulle on sosiaali- ja terveysministeriön toimesta laadittu ohjearvot, jotka on laadittu sisätiloihin päivä- ja yöajalle. Päiväaikainen melu asuinhuoneissa ja muissa vastaavissa oleskelu- ja työskentelytiloissa on (klo. 7-22) 35dB ja yöaikainen (klo. 22-7) 30dB. Asunnon muissa tiloissa esim. keittiössä ja saunassa äänitaso saa olla yöllä sekä päivällä enintään 40dB.
Radon
Radon on maaperästä peräsin oleva kaasu, joka kulkeutuu asuntoihin rakennuksen alta maaperästä, talousveden käytön yhteydessä vapautuu radonia ja vähäisissä määrin myös rakennusmateriaaleista. Radonpitoisuuksien mittauksia asuinhuoneista tehdään sitä varten kehitetyillä mittareilla. Mittausajankohta on talvella (marras- huhtikuussa).
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (944/92) mukaan huoneilman radonpitoisuus ei saa ylittää arvoa 400 Bq/m3. Uusi asunto ja rakennus tulee suunnitella siten, että vuosikeskiarvo ei ylittäisi arvoa 200Bq/m3.
Lisätietoa Säteilyturvakeskuksen (STUK) sivuilta.