Tarkalla korvalla kansalaiskuuleminen pääsi mukaan Kauhajoen Ruokamessuille kyselemään messuvierailta minkä he ajattelevat olevan eteläpohjalainen perinneruoka. Tässä raportissa on koottuna heidän vastauksensa.
– Saara Lång
SANAT SAATTEEKSI
Perinteiset Kauhajoen Ruokamessut järjestettiin 34. kerran Hämes-Havusen historiallisessa talonpoikaismiljöössä 4.–6.9.2026.
Syyskuinen tapahtumaviikonloppu kokosi tuhansia kävijöitä tutustumaan tuotteisiin, tapamaan tuttuja, maistelemaan herkkuja, tekemään löytöjä, kuulemaan luentoja ja vain nauttimaan ainulaatuisesta tunnelmasta Hämes-Havusen pihapiirissä.
Ruoka on yksi ihmisen vanhimmista tavoista kertoa, kuka hän on ja mihin hän kuuluu. Se on arkinen, konkreettinen ja samalla syvästi symbolinen osa kulttuuria. Ruoka ei ole pelkkä ravinnon lähde, vaan identiteetin ja yhteisöllisyyden kantaja, joka kulkee sukupolvelta toiselle.
Juhlaruoat eivät ole vain ruokaa, vaan yhteisön tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta. Kun syömme oman alueemme ruokaa, vahvistamme yhteyttä menneisiin sukupolviin ja kulttuuriseen jatkumoon, jonka osa olemme.
Tarkalla korvalla – kansalaiskuuleminen oli mukana ruokamessuilla Suomalaisen ruuan päivänä, perjantaina 4.9, kysymässä messuvierailta mikä on eteläpohjalainen perinneruoka. Keskustelujen lisäksi kirjallisia vastauksia kertyi 70 kappalaetta. Yllätys oli, että vastaajat antoivat lähes samat vastaukset. Klimppisoppa ja piimävelli nousivat aivan ykkösiksi perinneruuissa
PERINTEIDEN MERKITYS
” Komiaa on nauttia pohojalaasta” ( kyselyyn vastaaja)
Perinteet ovat ihmisten ja yhteisöjen tapa rakentaa jatkuvuutta, identiteettiä ja yhteisiä merkityksiä. Ruokaperinne on yksi merkittävä osoitus tästä. Toistuvat rituaalit, kuten juhlat, tavat ja vuodenkierron merkkipäivät, säätelevät tuovat ennustettavuutta elämään. Perinteet myös siirtävät arvoja tuleville sukupolville ja auttavat ihmistä hahmottamaan paikkansa sukupolvien ketjussa. Tämä on tärkeää erityisesti muutoksen ja kriisin aikana.
VASTAAJAT
Lapset ja nuoret
Messuilla vieraili koululuokkia, Jotkut lapsista/ nuorista pysähtyivät pohtimaan mikä on eteläpohjalainen perinneruoka. Perinneruokakäsite itsessään näytti olevan vieras. Nuoret luettelivat makaroonin, jauhelihakastikkeen, perunan, leivän, kalan sekä Atrian käristeen olevan perinneruokia. Yksi 9-vuotias totesi kuulleensa, että se on piimävelli. Jotkut lapsista sanoivat, että äidit leipovat kakkuja.
- Messuvieraan salaattiresepti
- Kotijuusto
- Raejuusto
- Juustokuutio
- Viinirypäle
Perinteen vaalijat
” Äitee sitä teki” (kyselyyn vastaaja)
Paikalla oli perinneruokien osaajia, joilla oli reseptit hyvässä muistissa ja he myös aktiivisesti valmistivat niitä. Jotkut kertoivat tarkasti, kuinka äiti teki ruokaa silloin kun hän oli lapsi. Miten silakkalaatikko laitettiin uuniin sen jälkeen kypsymään kuin oli tehty kaakkoo (ohraleipä) ja lonka (pulla). Silakkalaatikon päälle tai viereen laitettiin silavaa (sian rasvaa).Vastaajista näki, että nuo muisteltavat tilanteet sekä niihin liittyvä makumuistot ovat edelleen tärkeitä.
” Ennen ei ollu niin suuret vaatimukset” (kyselyyn vastaaja)
Mennyttä aikaa muisteltiin myös kaiholla. Aikaa ennen jääkaappeja ja pakastimia, jolloin sianliha oli tiinussa ja puolukkahillo saavissa. Hevosella kynnettiin, kun ei ollut traktoreita. Sika kasvatettiin joka vuodeksi. Kun silakanmyyjä tuli, niin silakoita ostettiin laatikkokaupalla. Ne säilöttiin puutiinussa suolan kanssa. Eräs messuvieraista muisteli suurella lämmöllä lapsuuskotinsa perunalaatikkoa ja silavaa, joka kypsyi hiljalleen sen kanssa tiiliuunissa. Silava kuivatettiin niin kovaksi, että sitä sai vuolla ja nauttia sitten perunoiden kanssa.
Osa vastaajista oli karjalansiirtolaisia tai heidän jälkeläisiään. Vastauksiin nousi esiin äidin tekemät karjalanpaistit ja – piirakat sekä tsultsinat. Keskusteltaessa esiin nousi paljon kertomuksia ja muistoja Karjalasta, myös nuoremmilla sukupolivilla, jotka eivät olleet siellä käyneet. Rajan taakse jääneet paikkakunnat ja kotipaikat olivat hyvin mielessä. Keskusteluissa nousi esiin myös kotoutumisen haasteet asuttamisessa sodan jälkeen.
Nautiskelijat
” Äidin tekemät korvapuustit! Oli ihana tulla koulusta kotiin, kun siellä odotti lämmintä pullaa ja se maistui hyvältä kylmän maidon kanssa” (kyselyyn vastaaja)
Vastaajista osa oli selkeästi nautiskelijoita, jotka kertoivat veden tulevan kielelle ruokamuistoistaan. He kuvasivat, kuinka klimppisopan maku on erilainen silloin, kun se on keitetty maitoon tai veteen. Uudet perunat ja voisula koettiin herkullisena perinneruokana.
Nautiskelijoiden suhde muistoihin oli laaja-alainen. Siinä oli tuoksuja, makuja ja mukavia hetkiä ruuan parissa.
Toisista maakunnista ja muualta tulleet
”Suomalainen ruoka on outoa, mutta joku tekee siitä hyvää esim. mämmi” (kyselyyn vastaaja)
Messuvieraita oli tullut myös lähimaakunnista, muualta Suomesta ja ulkomailta. Heillä perinneruokina nousi esiin mm. imelletty perunalaatikko ja lihakeitto. Satakuntalaiset kertoivat, että heillä jatkettiin lihakeittoa klimpeillä silloin, kun lihat olivat loppuneet keitosta. Myös hernekeittoon oli laitettu klimppejä. Savolainen kertoi tekevänsä vesimökyjä. Oululaiset kertoivat Rössypotun olevan pohjoispohjalainen perinneruoka. Keitto tehtiin veripaltusta, perunoista ja sianlihasta. Myös perunamuusi hirvenlihakastikkeen kanssa nousi esiin.
MESSUVIERAIDEN NIMEÄMÄT ETELÄPOHJALAISET PERINNERUUAT
Klimppisoppa
” Se teki semmosta ruokaa, että pantihin jauhot nippuloihin” (lapsi oli kertonut äidilleen)
Klimppisoppa oli ylivoimaisesti ykkösperinneruoka lähes kaikissa vastauksissa. Se tuli aivan ensimmäisenä kysyttäessä mieleen. Jotkut käyttivät klimpeistä sanaa ” mykyt”.
Klimppisoppa on koko Etelä-Pohjanmaan alueella tunnettu, mutta kunnittain muuntuva ruoka. Erot syntyvät liemestä, klimppitaikinasta, mausteista ja pitopöytäperinteestä. Kaikki vastaajat eivät tienneet mitä kaikkea ” äiree” oli siihen laittanut, mutta näitä alla olevia reseptejä ja aineita klimppisoppavastauksista löytyi.
- Tässä Klimppisoppa on esiteltynä erilaisilla resepteillä
- Pohjana on kirkas, pitkään keitetty luuliemi, jossa pieniä, tiiviitä ja perunapohjaisia klimppejä. Mausteena muskottipähkinä. Joissakin vastauksissa tuli esiin klimppien sisään laitettu rusinaa.
- Pohjana vahva, tummahko, paljon luita soppalihaa sisältävä luuliemi, jossa isoja vehnäjauhoista, maidosta ja kermasta tehtyjä klmippejä. Klimppitaikinaan saatettiin myös lisätä perunaa, joka teki rakenteesta pehmeämpää.
- Pohjana kasvispainottelinen liemi (porkkana, selleri, palsternakka), jossa pienempiä ja sileitä klimppejä, jotka on tehty vehnäjauhosta, munasta ja maidosta.
- Kirkas luuliemi, jossa on maustepippuria ja laakerinlehtiä. Klimpit suuria, käsin perunasta muotoiltuja
- Liemi keitetty riistasta (hirvi, peura) ja klimpit perunasta, mausteena suola ja pippuri
- Piimäklimppi ja kaaliklimppi olivat erilaisilla variaatiolla tehtyjä klimppisoppia
- Yksi vastaaja kertoi tekevänänsä klimppisopan liemen säilykelihapurkista
Juhlaklimppisoppaa tarjoiltihin juhulatilaisuures” (kyselyyn vastaaja)
Helsinki oli joutunut heti talvisodan alussa pommitusten kohteeksi. Eduskunnan työ haluttiin turvata siirtämällä se nopeasti turvallisempaan paikkaan. Kauhajoki valittiin, koska se oli riittävän kaukana rintamasta ja tarjosi sopivat tilat.
Täysistunnot järjestettiin talvisodan aikana 1.12.1939–12.2.1940. Kauhajoen yhteiskoululla, joka toimii nykyisin Eduskuntamuseona.
Yksi vastaajista muisteli, kuinka juhlaklimppisoppaa tarjoiltiin tärkeissä tilaisuuksissa Kauhajoella. Yhdessä tällaisessa juhlassa oli mukana vanhoja, Kauhajoella täysistunnoissa olleita kansanedustajia. Hän muisteli, että silloin juhlittiin juuri näitä täysistuntoja.
Olisikohan se voinut olla Eduskuntamuseon käyttöönottotilaisuus Kauhajoella 1984. Silloin tuli tasan 45-vuotta eduskunnan saapumisesta kuntaan.
Piimävelli
Piimävelli on eteläpohjalainen perinneruoka, jota on syöty erityisesti 1930–1960‑luvuilla ja joka tunnetaan edelleen.
Piimävelli on piimästä ja jauhoista keitetty makeahko velli, joka usein sisältää riisiä tai makaronia. Mausteena käytetään siirappia, sokeria ja suolaa. Sitä syödään klimppien tai leipäjuuston kanssa. Näytti siltä, että osalle se oli herkku ruoka ja osa vastaajista oli oppinut pitämään siitä vasta aikuisena.
Messuvieraan reseptit Klimppisoppaan ja Piimävelliin
- Klimppisoppa
- Otetaan tynkkysuolalla valeltu sianliha, josta liotetaan liika suola pois.
- Liha keitetään hyvin, läskiä pois.
- Maitoa 1,5 dl, suolaa vajaa 1 tl, jauhoja 2,25 dl ja 1 kananmuna.
- Kun liha ja liemi ovat kypsiä. Maustetaan pyöreällä maustepippurilla.
- Klimpit tehdään lusikalla.
- Piimävelli, johon tulee klimpit
- Keitetään riisi, vesi ja rusinat.
- Kun ne kiehuvat, niin tehdään klimpit teelusikalla ja keitetään jonkin aikaa ( n.10 min), kunnes klimpit ovat kypsiä.
- Sitten varovasti piimä sekaan, se ei saa kiehua (lämpö saa olla vain 76 astetta)
- Kotijuuston paloja sekaan.
- Nautitaan jääkaappikylmänä
Vastaaja kertoi, että vaikka tekee piimävelliä 3 litran kattilassa, niin se ei kauan säily. On se niin hyvää, että nauttivat miehensä kanssa koko kattilallisen saman tien.
Kaljavelli
Kaljavelli on perinteisesti makeahko, kaljalla (kotikaljalla) keitetty ohra- tai vehnäpohjainen, vellimäinen ruoka. Kaljavelli on ollut sekä arki-, että juhlaruoka.
Kiskovelli
Kaksi vastaajaa otti esiin verimakkaran/ veripaltun käytön vellissä. Klimppisoppa toi heille mieleen tuon ruokalajin.
Kropsu
Eteläpohjalainen kropsu on ohut, rapea, reunoilta kohonnut uunipannukakku, joka tehdään yksinkertaisista aineksista ja paistetaan kuumassa uunissa. Sisältö voi vaihdella, mutta tällaisia aineksia kropusta voi löytää: maitoa, vehnä- tai ohrajauhoja, munia, suolaa, sokeria, voita pellille ja pinnalle voi laittaa mitä kaapista löytyy ; juustoraaste, porkkanaraaste, pinaatti, nokkonen, omenaviipaleet fariinisokerilla ja kanelilla. Myös nauriskropsu oli tuttu. Se tehtiin ohrajauhoista ja naurisoseesta pieniksi leipäsiksi. Joskus käytettiin nauriin tilalla lanttua. Yksi vastaaja kertoi myös suolaisesta kropsusta, johon laitettiin läskinpaloja.
- Messuvieraan resepti Kropsulle
- Otetaan edellispäivän perunat
- Ohrajauhoja
- Kananmunia
- Maitoa
- Voita
- Suolaa
- Sekoitetaan ja paistetaan pellillä uunissa – on pannukakkutyyppinen
Silakkalaatikko ja Läskisoosi
Silakkalaatikko tehtiin sianlihasta, silakasta, perunasta ja munamaidosta. Musteena oli suola. Sianlihaa käytettiin monin tavoin. Yksi arkiruuista oli sianlihasta valmistettu kastike, läskisoosi. Läskisoosin suuruksena oli käytetty ruisjauhoja.
Ohrapuuro ja mustikkakiisseli, ruis- ja vispipuuro sekä ruisvelli
” Suola katkaisee veden kaulan” (kyselyyn vastaaja)
Yksi vastaajista herkutteli ajatuksella, kuinka hyvää on ohrapuuro ja mustikkakiisseli. Hän kuvasi äitinsä opettaneen, että suola katkaisee veden kaulan ja samalla peittää mustikkakiisselistä perunajauhon maun. Mustikkakiisselin hän tekee tuorekiisselinä niin, että laittaa pakastemustikat suoraan valmiiseen kiisseliin.
” Koulussa ruismarjapuuro oli herkkua ja omat maidot mukana” (kyselyyn vastaaja)
Kauan keitetty ruispuuro, ruismarjapuuro puolukasta tai puolukasta ja mannaryyneistä valmistettu vispipuuro olivat puurojen aatelia vastaajan mielestä. Myös ruisvelli nousi esiin yhtenä arkiruokana.
Maitoperunat ja Kesäkeitto
Maaseudulla oli lehmiä ja maitoa yllin kyllin. Maitoperunat tehtiin uusista perunoista maidossa keittämällä. Lisättiin keltasipulia, suolaa ja voita keiton päälle. Kesäkeitto oli sitten laajempi variaatio kesän sadosta esim. perunoiden lisäksi oli herneenpalkoja ja porkkanoita.
Leivät
Leivistä mainittiin ohra- ja ruisleivät. Myös ruisleipä, joka on sekaleipä (ruis-, ohra. ja vehnäjauhoista leivottu). Eräs vastaajista kertoi, kuinka hänen tehtävänään lapsena oli laittaa reikäruisleivät kuivumaan uuninpäälle leipähäkliin.
Yksi vastaajista kertoi, kuinka leivät säilytettiin viljalaarissa kokilla (vintillä) tai aitassa. Siellä ne viljan seassa pysyivät hyvinä.
- Messuvieraan resepti
- Leivän voi teherä mihin vain liuruhun (rasvaton maito).
- Illalla jauhoosta vetelän sakia velli.
- Aamulla sotketahan.
- Paistetahan hyväs lämmös.
- Kuivatetahan uunin päällä
Uunijussi
Yksi messuvieraista kertoi kuinka erityisen hyvää on Uunijussi. Hän kertoi myös reseptin.
- Messuvieraan resepti Uunijussiin
- 1 lt ternimaitoa (lehmän poikimisen jälkeisinä ensimmäisinä tunteina ja päivinä erittyvää ensimaitoa) tai punaista maitoa (täysmaito, rasva 3,5 %)
- 5 kananmunaa
- Vähän suolaa
- 1 rkl voita
- Kanelia tai sokeria päälle
- Paistetaan uunissa
- Nautitaan hillon kanssa
Viili
”Viiliä viilutettiin” (kyselyyn vastaaja)
Kotona valmistettiin viiliä itse ja sitä vietiin heinäpellolle – siellä se oli hyvää.
Pullasotku ja Köyhätritarit
Jotkut vastaajista muistelivat perinteisinä lapsuuden herkkuina pullasotkua (kahviin laitettuja pullanpaloja) ja köyhiä ritareita ( maitoon kastellut pullasiivut paistettuna ja tarjoiltuna hillon tai sokerin kanssa)
Karjalanpaisti, piirakat, lihapullat, makkarakeitto ja makaroni osaksi perinnettä
Karjalanpiirakat ja karjalanpaisti tulivat Suomeen 1940‑luvulla siirtokarjalaisten mukana. Karjalanpaisti nousi erityisesti suosioon 1950-luvulta lähtien, kun karjalaiset järjestivät kylä- ja heimojuhlia. Nykyään se on Suomen rakastetuimpia juhlaruokia.
Makaroni oli tullut jo aiemmin Suomeen, mutta yleistyi kouluruokailun myötä 1970 luvulla.
Jauhelihakastike nousi suosioon makaronin kanssa ja oli moderni arkiruoka
Kalaisia herkkuja
Uunikalasta ja lohisopasta oli muodostunut perinne ruokia. Ne mainittiin herkullisiksi. Kaksi messuvierasta kertoi nauttivansa uusista perunoista ahvenien kanssa. Erityismaininnan sai Kuortaneen järven kuha, fenkolilla maustettuna. Hiilisilakat nousivat yhtenä maistuvana ruokalajina esiin.